Viisi kysymystä asukasosallistumisen suunnittelijalle – ja vielä muutama ennen niitä 

Kestävä kaupunki -ohjelman rahoittamassa hankkeessa yhteiskehitimme Nurmeksen, Siuntion ja Espoon kanssa sosiaalisesti kestävän ja älykkään osallistumisen mallia viimeisen reilun vuoden ajan. Hankkeen tavoitteena oli madaltaa kynnystä osallistua kaupunkisuunnitteluun, lisätä osallistumisen kiinnostavuutta sekä parantaa eri osallistumisen tapojen saavutettavuutta, ja siten laajentaa osallistujien joukkoa ja monipuolistaa kestävään kaupunkisuunnitteluun liittyvää keskustelua. 

Lopputuloksena muotoilimme mallin yhtälön 1 + 1 = 3 avulla. Malli auttaa yhdistämään oikeat asiat ja tahot oikea-aikaisesti, ja saavuttamaan lopputuloksen, joka on enemmän kuin osiensa summa. Ytimessä on toimintatapojen kehittäminen ja oppiminen. Malli paitsi tukee osallistiedon tuottamisen kehittämistä ja sen hyödyntämistä kaupunkisuunnittelun moniin tarpeisiin yhteistyössä yli toimialarajojen​ myös laajentaa asukkaiden ja muiden osallisten mahdollisuuksia ottaa osaa kestävään kaupunkisuunnitteluun​. 

Rakensimme malliin rungon, jossa jokaista yhtälön osatekijää vastaa kysymys. Näihin kysymyksiin vastaamalla varmistetaan, että osallistumisella saavutetaan osalliset laajasti ja että osallistumisen kanavat ja tiedon tuottamisen keinot ovat monipuoliset.  

Kun tieto on tuotettu tai kerätty, on pohdittava vaikuttavuutta ja viestintää – miten tietoa hyödynnetään ja missä ja kenelle siitä viestitään? Jokaisesta kokemuksesta saadaan aina myös tietoa siitä, mitä ja miten osallistumista voidaan edelleen kehittää ja mahdollisesti löytää osallistietoa analysoimalla jotain sellaistakin, mitä ei olla osattu odottaa. Lopuksi palataan vielä kerätyn tiedon ja osallistumisen vaikuttavuuden äärelle: Miten tieto on vaikuttanut suunnitteluratkaisuihin tai päätöksiin, onko sitä muulla tavoin käytetty tai hyödynnetty, ja miten vaikuttavuudesta on viestitty osallisille? 

Jotta tätä mallia voidaan käyttää asukasosallistumisen tukena ja jotta se tuottaisi suunnittelutyöhön ja sen moniin ulottuvuuksiin lisäarvoa, on tietyt asiat määriteltävä jo ennen mallissa esitettyjä kysymyksiä. Yhteisten osallistumiselle ja tiedontarpeelle asetettujen tavoitteiden kirkastaminen on edellytys sille, että mallin kysymyksiin voidaan antaa vastauksia ja että ne toteuttavat ja tukevat tavoitteiden saavuttamista. 

Kaikki alkaa siitä, että mukana olevien toimijoiden kesken muodostetaan yhteinen ymmärrys osallistumiselle ja yhteistyölle asetetuista tavoitteista. Nämä tavoitteet voivat vaihdella laajastikin riippuen suunnitteluhankkeen vaiheesta, ajankohdasta ja jo tehdyistä päätöksistä.  

Tavoitteena voi olla tuottaa hyvinkin konkreettista materiaalia, joka voidaan sellaisenaan tai vain hieman jalostettuna luovuttaa suunnittelijoiden käyttöön, tai kerätä aineistoa, jonka hyödyntäminen edellyttää käsittelyä ja analysointia. Tavoite voi myös olla esimerkiksi yhteistyön ja luottamuksen rakentaminen pitkällä aikavälillä. 

Tavoitteet kytkeytyvät tietysti myös siihen laajempaan kokonaisuuteen, johon osallistuminenkin: Onko se osa lakisääteisestä osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa vai onko hankkeessa tai sen vaiheessa ilmennyt tiedontarpeita, joiden vuoksi vuorovaikutusta halutaan laajentaa? Laki asettaa reunaehdot ja minimitason, mutta mikään ei estä suunnittelemasta ja toteuttamasta laajempaa ja monimuotoisempaa osallistumista!  

Jo ennen mallin hyödyntämistä on siten kysyttävä ainakin seuraavat kolme osallistiedon keräämisen ja tuottamisen kannalta olennaista kysymystä. 

    Mikä on se kokonaisuus, johon osallistuminen liittyy? Mihin voidaan vaikuttaa ja mihin ei? 

      Sillä, missä vaiheessa suunnittelu- tai kaavoitusprosessi on, on suuri merkitys osallistumiselle asetettavien tavoitteiden muotoilemiselle etenkin vaikuttavuuden kannalta. On hyvä pohtia avoimesti ja rehellisesti, mihin osallistiedolla voidaan vaikuttaa: Mistä asioista on jo päätetty, mitä on lyöty lukkoon ja mitä voidaan vielä muuttaa.  

      On tärkeää, ettei osallistujille luvata vaikuttavuutta silloin kun sitä itse asiassa ei lähtökohtaisestikaan ole olemassa.  

      Kuka tai ketkä tuotettua tietoa tai aineistoa tulevat käyttämään? 

        Parhaan mahdollisen vaikuttavuuden saavuttamiseksi tavoitteiden asettaminen sisältää jo alustavaa pohdintaa siitä, kuka tai ketkä aineistoa tulevat hyödyntämään ja mitä erityistarpeita heillä mahdollisesti on kerätyn tiedon tai aineiston suhteen. Ne, keiden käyttöön ja tiedon tarpeisiin aineistoa kerätään, on myös otettava mukaan keskusteluun tavoitteista. 

        Tällä tavalla tulokset saadaan mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti hyödynnettyä. Samalla tiedon vaikuttavuus kasvaa merkittävästi!

        Miten kerättyä aineistoa analysoidaan ja käsitellään? 

        Jo osallistumisen suunnitteluvaiheessa on pohdittava, minkälaiset resurssit ja välineet on käytettävissä osallistiedon analysointiin ja hyödyntämiseen. Esimerkiksi karttakyselyaineistojen analysoinnissa tarvitaan työkaluja ja osaamista sekä paikkatiedon että määrällisen ja laadullisen kyselyaineiston käsittelyyn. Hankkeessamme jatkokehitetty analysointityöpajan menetelmä on yksi tapa käsitellä osallistietoa.

        Huolellisella analysointityöllä voidaan aineistosta havaita ja löytää jotain sellaistakin, mikä ei ole nähtävissä ilman aineiston jatkokäsittelemistä. Näin osallistyöstä ja kerätystä tiedosta saadaan mahdollisimman suuri hyöty! 

        Kohti kestävää kaupunkisuunnittelua yhteiskehittämisen työpajoissa

        Mitä tarkoitetaan sosiaalisesti kestävällä ja älykkäällä kaupunkisuunnittelulla tai sen mallilla? Entä muutosvoimaisen kestävyystyön liittämisellä osaksi kaupunkisuunnittelun asukasosallistumista? Muun muassa näihin kysymyksiin etsimme vastauksia seitsemässä yhteiskehittämisen työpajassa osana ‘Kaupunkisuunnittelu ja kulttuuritoimi yhdessä älykkään ja sosiaalisesti kestävän asukasosallistumisen mallia rakentamassa’ -hanketta. 

        Tämä kirjoitus kuvaa hankkeen yhtenä osana toteuttamaamme yhteistyötä (yhteiskehittämisen työpajat) ja purkaa sen takautuvasti näiden työpajojen avulla kiteytetyn sosiaalisesti kestävän ja älykkään asukasosallistumisen mallin mukaisesti viiteen osaan 1 + 1 = 3, yhtälöksi jossa oikeita tahoja ja asioita yhdistämällä saavutetaan lopputulos, joka on enemmän kuin osiensa summa. ​

        Yhteiskehittämisen ytimessä olivat kolmen mukana olevan kunnan Nurmeksen, Espoon ja Siuntion kokeilut. Kokeilut olivat kuntien arjessa tapahtuvia ja toteutettuja kaupunkisuunnittelun kehittämisprosesseja, joita tarkastelimme vuorovaikutuskokonaisuuksina. Nurmeksessa toteutettiin taajamametsäsuunnitelma vuorovaikutteisesti, Espoossa kokeiltiin kaupunkisuunnittelun asukasosallisuutta kirjastossa osana Espoon yleiskaavan tavoitteiden laadintaa ja Siuntiossa osana keskustan ja motocross- radan alueiden kehittämistä.

        Osallistuminen palveluna – kenelle, keneltä, kenen kanssa? (1)

        Yhteiskehittämisen työpajoissa lähestyimme haastetta ihmiskeskeisesti. Muotoiluajattelua ja palvelumuotoilua hyödyntäen tarkastelimme kuntien kokeiluja ja osallistumista palveluna jolla on erilaisia käyttäjiä tarpeineen. Moninäkökulmaisen yhteiskehittämisen ja osallisuustiimimme avulla varmistimme, että otamme huomioon erilaisia näkökulmia osallistumisen mahdollistajista osallistujiin ja yhdessä ymmärrämme ketä varten olemme tätä työtä tekemässä ja miksi.

        Työskentelyssä pohdimme sitä kenelle, keneltä ja kenen kanssa kokonaisuutta rakennetaan eri kuntien kokeilujen konteksteissa ja millaista vuorovaikutusta kokeilut tulevat pitämään sisällään tarvittavan osallistiedon tuottamiseksi. Oivalsimme että ajattelu muiden näkökulmasta on ”kovaa työtä”, ja opimme, että siihen on tarjolla erilaisia työkaluja ja osallistumisen malleja esimerkiksi tiedottamisesta täysivaltaiseen osallistumiseen, jotta muiden puolesta ei tarvitse ajatella.

        Kuva 1: Osallistujien mietteitä ensimmäisestä yhteiskehittämisen työpajassa

        Yhteiskehittäen osallistietoa kokeiluihin ja edelleen mallin rakentamiseksi (+)

        Koko hankkeemme voidaan itsessään nähdä vuorovaikutuskokonaisuutena joka syntyi ymmärtämällä ja tukemalla vuorovaikutusta kuntien kokeiluissa, kuntien digi- ja analysointityöpajoissa, mallin yhteiskehittämistyöpajoissa ja ottamalla aikaa kohtaamisille tämän hankkeen ja Kestävä kaupunki-ohjelman välillä. Tästä kokonaisuudesta yhteiskehittämistyöpajojen tavoitteena oli muodostaa yhdessä pajoihin osallistuvien kanssa tietoa ja ymmärrystä joka johtaa toimintaan kokeiluissa ja auttaa lopulta luomaan kestävän asukasosallistumisen mallin.

        Pohdimme yhteisissä kohtaamisissa aluksi paljon sitä miksi osallistumista tarvitaan ja kuinka sitä oikeasti on mahdollista tehdä niukkenevin resurssein tai sellaisten kuntalaisten kanssa, jotka eivät halua osallistua. Osallistujien, erilaisten kansalaisten ja asukkaiden näkökulmasta oikeus vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen on perustuslaissamme ja kuntalaki puolestaan velvoittaa kuntia huolehtimaan kuntalaistensa vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksista. Toisaalta on hyvä ymmärtää, että kuntalainen voi kokea osallisuutta omaan elämäänsä huolimatta siitä osallistuuko hän esimerkiksi metsäohjelman laadintaan tai motocross-radan suunnitteluun.

        Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta osallistumista tarvitaan oleellisen osallistiedon muodostamiseksi ja yhdessä ymmärrettäväksi suunnittelun eri vaiheissa. Oleellinen tieto on sidonnaista siihen, mitä ollaan suunnittelemassa ja mitä tietoa on jo olemassa. Pilvi Nummen työpajassamme pitämän tutkijapuheenvuoron avulla ymmärsimme esimerkiksi kuinka tietotarpeet kaupunkisuunnittelussa laajenevat ja tiivistyvät eri vaiheissa ja missä kohdin tiedosta tehdään päätöksiä ja suunnitteluratkaisuja. Tiina Merikoski puolestaan oivallutti meitä tiedon ymmärrettävyyden ja visualisoinnin tärkeyteen sekä osallistujan, että suunnittelun näkökulmista.

        Oikeiden asioiden tekemistä ”oikein tekemisen” sijaan (1)

        Yhteiskehittämistyöpajoista kuusi järjestettiin etäyhteyksin ja ne nauhoitettiin, jotta mukana olevat kunnat saattoivat tarvittaessa jakaa kehittämisen hedelmiä eteenpäin omissa kunnissaan. Työpajat olivat kolmen tunnin mittaisia ja niihin osallistuivat kaikki kunnat ja osallisuustiimi. Ne pyrittiin suunnittelemaan kuten palvelut – erilaisiin tarpeisiin vastaten, mikä tarkoitti esimerkiksi sitä, että hankkeen alkaessa meillä ei ollut valmiiksi organisoitua seitsemän kohtaamisen lineaarista prosessia askelineen, vaan askeleita otettiin sitä mukaa kun ymmärrettiin mihin astua ja miten.

        Sovelsimme työpajoissa erilaisia palvelumuotoilun, yhteiskehittämisen, tiedon tuotannon ja ymmärryksen menetelmiä. Hahmotimme kokeilujen osallistujien ymmärtämistä persoonakuvausten ja empatiakarttojen avulla ja kokeiluja palveluina palveluketjuanalyysikuvauksin. Pyrimme myös ymmärtämään erilaisia käsitteitä ja malliin liittyvää ajattelua soveltamalla Sitran Erätaukodialogimallia ja käymällä yhteistä keskustelua.

        Oivalluksia ja yhteisiä oppeja! (=)

        Keräsimme ensimmäisistä kohtaamisista lähtien osallistujien oivalluksia kokonaisuuden kehittämistä, vaikutuksia ja vaikuttavuutta ajatellen. Tiivistimme myös jokaisen yhteiskehittämisen työpajan kulun ja opit hankkeen yhteiseen viestikanavaan Microsoft Teams -sovelluksessa. Järjestimme viimeisen työpajan kasvotusten, muuten työskentelimme etäyhteyksin. Tässä tuottamaamme osallistietoa ja oppeja hyödynnettäväksi ja edelleen jaettavaksi.

        Kenelle, keneltä, kenen kanssa tarvitsemme osallistietoa ?​

        • Aloitamme yhteistyön matalalla kynnyksellä. Emme suunnittele kaikkea valmiiksi vaan otamme jo alussa mukaan erilaisia kumppaneita ja sillanrakentajia.
          Kutsuimme hankkeen avaustilaisuuteen ja sitä myötä yhteistyöhön mukaan erilaisia sidosryhmiä ja määritimme esimerkiksi hankkeeseen liittyviä käsitteitä avaustilaisuudessa erilaisten osallistujien kanssa.
        • Otamme yhteiskehittämisen ja osallistumisen suunnitteluun mukaan myös heitä, keneltä tietoa tarvitsemme tai kenen kanssa yhteiskehitämme. Tarpeiden ymmärtäminen on helpompaa aidon prosessin äärellä.
          Suunnittelimme yhteiskehittämisen työpajoja tarvittaessa yhdessä osallisuustiimin kanssa.
        • Hyödynnämme esimerkiksi muotoiluajattelua, jonka avulla asetamme suunnittelun keskiöön ne joita varten suunnittelua tehdään, joiden kanssa suunnittelua tehdään ja joilta osallistietoa tarvitaan.

        Kuinka teemme osallistumisen kaikille saavutettavaksi?

        • Otamme huomioon erilaiset tarpeet ja valitsemme yhteiskehittämisen alustat niiden mukaan.
          Hankkeessa haastoimme itsemme hyödyntämään ja oppimaan erilaisia alustoja muun muassa etätyöskentelyssä. Kirjastot tiedon jakamisen ja osallistumisen paikkoina olivat saavutettavuuden näkökulmasta oleellisessa asemassa. Yhteiskehittämisessä pohdimme sitäkin, pääseekö osallistumisen paikkaan helposti sellaisilla kulkuneuvoilla, joilla tavoitellut osallistujat ovat tottuneet liikkumaan.
        • Teemme tietoa ymmärrettäväksi. Tiedon visualisointi, selko- ja monikielisyys mahdollistaa useampien liittymisen oman elinympäristönsä suunnitteluun. Työpajoissa Miro-alusta yhteiskehittämisessä mahdollisti yhteisen ajattelun näkyväksi tekemisen.
        • Jaamme tietoa läpinäkyvästi. Tässä työssä jaoimme linkit työpajatyöskentelyn nauhoituksiin sekä Miro-alustalle kuntien työntekijöiden edelleen hyödynnettäviksi.

        Miten, missä vuorovaikutamme, yhteiskehitämme ja viestimme osallistiedolla:​

        • Muistamme että osallistiedon keruu ei lähde nollasta. Aina on aiempaa jonka varaan rakentaa.
        • Osallistietoa kannattaa hyödyntää kaupunkisuunnittelun lisäksi kaikessa muussakin vuorovaikutuksessa. Tässä hankkeessa pohdimme esimerkiksi, että osallistieto (tieto kuntalaisista) auttaa suunnittelemaan viestintää kohdennetusti.
        • Vuorovaikutamme ja yhteiskehitämme yhteisissä kanavissa. Jaoimme yhteiskehittämisen työpajoissa syntynyttä ymmärrystä hankkeen yhteisessä Teams -kanavassa ja pohdimme työpajoissa jakamisen kokonaisuutta blogikirjoitusten ja yhteisen blogialustan muodossa. Hankkeen myötä osallisuustiimimme perusti osallistuminen.fi -blogin.

        Millä välineillä ja menetelmillä tuotamme ja hyödynnämme osallistietoa?

        • Hyödynnämme suunnittelussa sellaisia välineitä ja menetelmiä, jotka auttavat ymmärtämään eri osallistujien tarpeita ja asettavat kenelle kysymyksen ajattelun keskiöön.
          Hyödynsimme yhteiskehittämisen työpajoissa esimerkiksi palvelumuotoilun menetelmiä. Yhteiskehittämisen työpajoja voidaan pitää itsessään menetelmänä, joka puolestaan koostuu erilaisista soveltavista menetelmistä sen mukaan mitä kehitetään.
        • Hyödynnämme suunnittelussa välineitä, joilla osallistieto, yhteinen ajattelu ja ymmärrys tehdään näkyviksi. Yhteiskehittämisessä hyödynsimme virtuaalista valkotaulua Miroa, jonne työpajojen synnyttämä osallistieto tallentui. Yhteyttä työpajoissa pidettiin Zoom -ohjelman avulla ja osa tehtävistä toteutettiin sen keskustelutyökalun (chat) avulla.
        • Särjemme jään! Työpajoissa aloitimme aina jään särkemisellä, mikä tarkoitti sen hetkisten tunteiden läpikäymistä yhdessä erilaisin tavoin ja kysymyksin. Jään särkemisellä opimme myös tuntemaan toisiamme paremmin, jakamaan asioita ja luottamaan toisiimme – kaikki asioita, jotka vahvistavat esimerkiksi verkostomaista yhteistyötä.
        • Toivotamme osallistujat tervetulleiksi ja kerromme kohtaamisen aikataulun, yhteiskehittämisen tavat ja tavoitteet. Kävimme yhteiskehittämistyöpajojen aluksi läpi erilaisia tapoja toimia yhteisessä työskentelyssä. Nostimme esiin esimerkiksi Sitran erätaukodialogin säännöt tai kehotukset aivoriihelle. Yhteisestä työtavasta on hyvä muistuttaa osallistumisen ja yhteiskehittämisen sujuvoittamiseksi.
        • Syvennämme ymmärrystä ja inspiroimme kehittämisen äärelle! Osallisuustiimimme tutkijat pitivät työpajoissa tarvittaessa lyhyitä esityksiä yhteisen oppimisen ja ymmärryksen vahvistamiseksi.
        • Vaihtelemme yhteiskehittämisen rytmiä nopeiden yksilötehtävien ja pidempien ryhmätehtävien välillä. Hyödynsimme yhteiskehittämisen työpajoissa nopeita minuuttiharjoituksia osallistujien ajattelun esiin nostamiseksi tasavertaisesti ja intuitiivisesti. Ryhmätyöskentelylle ja siinä käytävälle keskustelulle otimme puolestaan enemmän aikaa.
        • Hyödynnämme äänestämistä. Osallistujien ajattelun kiteyttämiseksi ja kehittämisessä etenemiseksi äänestimme usein yhdessä tuotetusta sisällöstä. Äänestäminen tasavertaistaa kokonaisuutta, jos mukana kehittämisessä on esimerkiksi aktiivisempia ja vähemmän aktiivisia osallistujia.

        Mitä osallistiedosta rakentuu ja mitä oppia kerääntyy jaettavaksemme?

        • Yhteiskehittämistyöpajojen avulla rakensimme sosiaalisesti kestävän ja älykkään asukasosallistumisen mallin (3). Yhteensä seitsemän yhteiskehittämisen työpajan avulla kokosimme sosiaalisesti kestävän ja älykkään mallin 1+1=3, johon olemme tiivistäneet koko hankkeen opit edelleen hyödynnettäviksi kysymyksiksi kaupunkisuunnittelun erilaisten haasteiden äärellä.
        • Työpajat tuottivat ymmärrystä kuntien tarpeista, ideoita ja osallistietoa kokeilujen ja digi-, sekä analyysityöpajojen hyödynnettäväksi.

        Yhteiskehittämistyöpajojen avulla tuotetun osallistiedon arvo ja vaikutukset (3)

        Tuotimme yhteiskehittämistyöpajoissa (osallis)tietoa, jonka avulla rakensimme mallin osallistiedon keräämiseksi, sen ymmärtämiseksi ja sillä toimimiseksi erilaisten kaupunkisuunnittelun projektien päätösten ja suunnitteluratkaisujen tueksi. Tietoa muodostui runsaasti ja työpajojen herättämien kysymysten äärellä käytiin vuoden aikana keskusteluja erilaisten toimijoiden välillä. Näiden joskus hyvin ylätasolla liikkuneiden abstraktien keskustelujen ja lopulta hyvin konkreettisten käytännön toimien kokonaisuus koettiin osallistujien taholta antoisaksi.

        Kuntien paikalliskulttuurien ja niiden kokeilujen erilaisuus, erilaisuuden ymmärtäminen ja toisaalta jaettujen haasteiden samankaltaisuus sitoutti osallistuneita asiantuntijoita yhteiskehittämiseen. Kohtaamisissa vertaistuki- ja oppiminen koettiin tärkeäksi ja haasteiden jakaminen luottamuksellisessa ympäristössä oleelliseksi. Työpajat nostivat esiin esimerkiksi tarpeita, joiden avulla hankkeen digityöpajat voitiin suunnitella kuntien tarpeiden mukaisiksi ja hyvin erilaisiksikin.

        Yhteiskehittämisen työpajat oivalluttivat osallistujat pohtimaan osallistumiskokemusta ja sen mittaamista. Kuntien kokeiluissa osallistumiskokemuksia kerättiin, mutta vasta pidemmällä aikavälillä ja kohtaamisten toistuessa niitä voidaan verrata ja kokemusten muutoksia ja esimerkiksi vaikuttavuutta ymmärtää. Osallistumiskokemuksiin ja toisaalta osallistumiskokemusten mahdollistamiseen liittyen nostettiin esiin kuinka erilaisia kulttuureja mukaan osallistuneiden kuntien sisällä on ja kuinka oleellista näiden erilaisten kulttuurien ymmärtäminen on vuorovaikutusta suunniteltaessa – samoin menetelmin, termein ja käsittein voi olla mahdotonta saada ihmiset osallistumaan eri paikoissa ja paikallisissa kulttuureissa. Viestinnällä ja erilaisten ihmisten motivaation ymmärtämisellä on myös todennäköisesti merkittävä rooli positiivisten osallistumiskokemusten synnyssä.

        Yhteiskehittämistyöpajojen ja koko hankkeen aikana koettiin sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Molemmat liittyivät usein kuntien näkökulmasta siihen tavoitettiinko osallistujia riittävästi ja tavoitettiinko sellaisia osallistujia riittävästi, joita haluttiin. Tavoittamisen suhteen yhteiskehittämisen työpajoissa esitettiin hyviä kysymyksiä esimerkiksi siitä miksi tiettyjä osallistujaryhmiä tulisi tavoittaa ja miksi monet eivät halua osallistua. Yhtä kaikki, yhteistyömme tuottaman osallistiedon ja sen ymmärtämisen perusteella voinemme todeta, että suunnittelukulttuurin muutoksen lisäksi oleellista on myös osallistumisen kulttuurin muutos ja nämä muutokset tapahtuvat pienin askelin, hyviä osallistumiskokemuksia varmistaen, kokemuksista oppien ja oppeja muille jakaen.

        Osallistumiskokemuksen arviointi

        Kirjoittajat: Eveliina Harsia ja Pilvi Nummi

        Osallistujien kokemus osallistumistilanteista ja kokemuksen kehittäminen on yksi Kestävä kaupunki –hankkeemme tavoitteista. Tässä blogikirjoituksessa kerromme, miten olemme arvioineet osallistumiskokemusta Nurmeksen ja Siuntion osallistumiskokeiluissa.

        Yhteiskehittämistyöpajassa 18.5.2022 pohdimme hankkeemme vaikuttavuuden mittaamista. Syntyi ajatus osallistumiskokemuksen arvioinnista, johon tunnistimme kolme näkökulmaa: 1) osallistumisen helppous, 2) osallistumisen miellyttävyys ja 3) osallistumisen vaikuttavuuden kokeminen.

        Alla olevassa kaaviossa olemme kuvanneet, mitä näillä tekijöillä tässä hankkeessa tarkoitamme.

        Kuva 1: Yhteiskehittämisen pohjalta laadittu kaavio osallistumiskokemuksen ulottuvuuksista

        Osallistumisen koettu helppous

        Jotta kynnys osallistua olisi mahdollisimman matala, tulee osallistumisen tuntua helpolta. Tällöin menetelmien pitää olla saavutettavia ja mielipiteen esittämisen luontevaa.

        Helppous syntyy konkreettisista asioista: Kyselyn tai tilaisuuden löytää helposti, tilat ovat esteettömiä, informaatio on saavutettavaa ja käytetty kieli ymmärrettävää. Tilaisuuden tai kyselyn suunnittelussa tulee miettiä osallistujan näkökulmasta osallistumisen eri vaiheet. Mitä esimerkiksi tapahtuu, kun saapuu paikalle tilaisuuteen, tai mitä osallistuja näkee, kun hän avaa kyselyn.

        Koettu helppous on yhteydessä käytettyjen menetelmien soveltuvuuteen ja käyttäjälähtöiseen vuorovaikutuksen suunnitteluun.

        Arviointikriteerinä “helppous” on kuitenkin monitulkintainen, emmekä voi pelkästään sen perusteella päätellä, mitä osallistuja pitää helppona. Helppouden arviointi kuitenkin avaa pohdinnan siitä, minkälaista osallistuminen on ollut. Jotta voimme kehittää osallistumiskokemusta palautteen perusteella, on tarpeen kysyä osallistujalta tarkemmin hänen kokemuksestaan.

        Osallistumisen miellyttävyys

        Osallistumisen miellyttävyyteen liittyy esimerkiksi se, kokeeko osallistumisen turvalliseksi. Tämä ei noussut keskeiseksi kysymykseksi tämän hankkeen kokeiluissa, mutta turvallisuus on olennainen näkökulma erityisesti silloin, kun työskennellään haavoittuvassa asemassa olevien osallisryhmien tai sellaisten osallisten kanssa, joilla on huonoja kokemuksia omien tietojen antamisesta. Miellyttävyys on siten yhteydessä luottamuksen rakentamiseen.

        Toinen muissa hankkeissa tunnistettu näkökulma miellyttävyyteen on, saako osallistuja tarvitsemansa tietoa suunnittelusta. Kyse on siis myös viestinnästä ja suunnittelun avoimuudesta.

        Miellyttävyys liittyy myös osallistumisen helppouteen. Mikäli kokee osallistumisen vaikeaksi, se voi heijastua epämiellyttävyyden kokemisena. Epämiellyttävyyden taustalla voi toki olla monia muitakin tekijöitä, kuten esimerkiksi aiempia kielteisiä kokemuksia osallistumisesta.

        Osallistumisen vaikuttavuuden kokeminen

        Osallistuminen koetaan vaikuttavana, jos saa kerrottua itselleen tärkeistä näkökulmista sekä kokee, että suunnittelijat ovat vastaanottavaisia tälle tiedolle. Toisin sanoen osallisen pitää kokea tulleensa kuulluksi.

        Toinen vaikuttavuuteen liittyvä kriteeri on, että osallistumisella on vaikutusta suunnitteluun. Jotta kokemus vaikuttavuudesta voi syntyä, osallisen tulee tietää, miten osallistuminen voi vaikuttaa tai on vaikuttanut suunnitteluun.

        Vaikuttavuuden kokemus liittyy siis osallistiedon konkreettisen vaikutuksen lisäksi esimerkiksi viestintään sekä vuorovaikutuksen avoimuuteen ja vastaanottavuuteen.

        Näin keräsimme palautetta osallistumiskokemuksesta:

        Sekä Nurmeksen että Siuntion karttakyselyissä kartoitimme osallistumiskokemusta neljällä kysymyksellä:

        • Osallistumisen helppous tai vaikeus,
        • Osallistumisen miellyttävyys tai epämiellyttävyys,
        • Pystyikö kyselyn avulla kertomaan itselleen tärkeitä asioita,
        • Avokysymys, jossa voi kertoa tarkemmin, miten kyselyyn vastaaminen sujui.
        Kuva 2: Osallistumiskokemukseen liittyvät kysymykset Siuntion karttakyselyssä

        Nämä palautekysymykset ovat hyvin yksinkertaisia. Mikäli helppouden ja miellyttävyyden osatekijöitä haluttaisiin tarkemmin selvittää, voisi vastaajalle esittää useampia väittämiä esimerkiksi informaation ymmärrettävyyteen ja viestinnän avoimuuteen sekä koettuun turvallisuuteen ja vaikuttavuuteen liittyen.

        Näissä kyselyissä kuitenkin haluttiin pitää palauteosio mahdollisimman lyhyenä, joten tarkentavana kysymyksenä oli ainoastaan osallistujan tarpeisiin vastaaminen eli “Pystyitkö kertomaan sinulle tärkeät asiat”, jota pidämme yhtenä olennaisimmista kysymyksistä. Lisäksi on tärkeää antaa mahdollisuus kertoa sanallisesti kokemuksistaan.

        Palautteen lisäksi kysyimme osallistumisen kehittämistä varten, minkälaiset osallistumismenetelmät olisivat vastaajalle mieluisimpia. Lopuksi tarjosimme mahdollisuuden antaa avointa palautetta osallistumismenetelmien kehittämiseen.

        Seuraavassa blogikirjoituksessa kerromme lisää Siuntion ja Nurmeksen osallistumiskokemuksen arvioinnin tuloksista.

        Helppo kolmikielinen kysely tavoitti kuukaudessa reilusti yli tuhat espoolaista

        Yleiskaava 2060-pikakysely oli selvästi onnistunein osa vuorovaikutuskokonaisuutta, jonka järjestimme Espoon yleiskaavan aloitusvaiheessa syksyllä 2022. Kyselyn tuloksia hyödynnettiin tuoreeltaan Espoon yleiskaavan tavoitteiden laadinnassa.

        Teksti:
        Tuuli Aaltio, vuorovaikutusasiantuntija
        Espoon kaupunkisuunnittelukeskus

        Monen asukkaan mielestä yleiskaava voi tuntua etäiseltä ja abstraktilta asialta. Käytännössä vain kaikkein aktiivisimmat ja kiinnostuneimmat tulevat paikan päälle tapahtumiimme. Yleiskaava koskee kuitenkin koko kaupunkia, ihan jokaista espoolaista.

        Tämä mielessä lähdimme suunnittelemaan vuorovaikutuskokonaisuutta, jonka avulla asukkaat voivat osallistua Espoon yleiskaavan tekoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kaavan laatiminen käynnistettiin tänä syksynä, ja työ jatkuu arviolta vuoteen 2027 asti.

        Yleiskaava on koko Espoon laajuinen maankäytön ja liikenteen suunnitelma. Sillä ennakoidaan ja ohjataan kaupungin kehitystä tulevina vuosikymmeninä sekä mahdollistetaan kestävä kasvu.

        Perinteisempien tapojen eli tapahtumien ja tiedotuksen rinnalla halusimme tarjota helpon ja nopean digitaalisen tavan, jolla asukkaiden aito osallistuminen onnistuisi.

        Yleiskaava 2060-kysely oli avoinna 20.10.-20.11.2022. Tuona aikana järjestimme myös kaksi tapahtumaa, joiden aikana kyselyyn vastattiin ohjatusti yhdessä. Kyselyn tekoon käytettiin osallisuustyökalu Innoduelia.

        Valtaosa hieman yli 1400 vastauksesta tuli suomenkieliseen kyselyyn. Joitakin satoja vastauksia saimme myös ruotsiksi ja englanniksi. Hyödynsimme kyselyn tuloksia heti tuoreeltaan yleiskaavan tavoitteiden laadinnassa ja päättäjien yleiskaavatyöpajassa.

        piirroskuvassa käsi ja kännykkä, yleiskaavan logo ja teksti Mitä sinä haluaisit tulevaisuuden espoossa olevan?

        Mitä ja miten kysyimme?

        Pikakyselyllä haimme vastausta kysymykseen, mitä osallistuja haluaisi nähdä tulevaisuuden Espoossa. Aluksi vastaaja sai eteensä 10 erilaista vertailuparia. Hänen tuli valita kahdesta vaihtoehdosta aina se, joka tuntui tärkeämmältä. Esimerkiksi: ”Haluatko tulevaisuuden Espooseen kylämäisiä kaupunginosia vai paljon metsiä?”

        Vertailuparit valikoituivat satunnaisotannalla aineistosta, jossa oli yhteensä 34 vastausvaihtoehtoa. Pidimme tarkasti huolta, että kaikista yleiskaavan tärkeistä teemoista oli yhtä paljon vastausvaihtoehtoja.

        Puolet vaihtoehdoista oli asukkailta lähtöisin olevia ajatuksia. Ne oli poimittu mukaan laajasta Meidän Espoo 20X0 -keskusteluaineistosta. Toinen puoli oli lähtöisin kaupunkisuunnittelun asiantuntijoilta.

        Innoduel-osallisuustyökalun algoritmi huolehti, että eri vaihtoehdot nousivat suunnilleen yhtä monta kertaa vertailuun. Näin tulos pysyi luotettavana ja luotettavuus parani aina vastauskertojen lisääntyessä.

        Lopputuloksena syntyi lista, jossa eri vastausvaihtoehdot ovat järjestyksessä sen mukaan, miten isolla prosenttiosuudella ne voittivat lukuisissa yksittäisissä parivertailuissa. Tuloslistaus antoi selkeän viestin siitä, mitä asioita espoolaiset arvostavat eniten.

        Vertailussa luonto oli selvä voittaja

        Suomenkielisissä tuloslistauksessa kärkisijoille nousi pelkästään luontoon liittyviä vastausvaihtoehtoja. Mielestämme tämä on selkeä viesti asukkaiden arvomaalimasta: luonto on espoolaisille ykkönen.

        Kolmen kärjessä olivat lähiluonto, luonnon monimuotoisuus ja merenrantojen virkistysmahdollisuudet. Heti niiden perässä tulivat metsät ja hiilinielut, kaupunkiluonto ja viihtyisät virkistysreitit eri puolilla Espoota. Kymmenen kärkeen ylsivät myös lähipalvelut, kävely- ja pyöräilyreitit, kylämäiset kaupunginosat ja sujuva joukkoliikenne.

        Ruotsin- ja englanninkieliset tulokset olivat samansuuntaisia. Niissä tosin myös muut kuin luontoon liittyvät teemat ylsivät hieman korkeammalle. Kaikissa kieliversioissa luonto piti kuitenkin ykköspaikkaa.

        Ajatusten kirjo esiin avoimissa vastauksissa

        Vertailuosuuden jälkeen pyysimme vastaajaa kertomaan omin sanoin, mitä hän haluaisi nähdä tulevaisuuden Espoossa. Erilaisia avovastauksia tuli lähes 1700. Ne koskivat melko tasaisesti erilaisia aihepiirejä.

        Suurin osa avovastauksista liittyi luontoon ja virkistykseen. Niissä korostui erityisesti lähiluonnon merkitys. Seuraavaksi eniten saimme mainintoja palveluista ja työpaikoista. Keskeinen viesti oli, että palveluita pitäisi olla muuallakin kuin kauppakeskuksissa ja niiden tulisi olla kaikille saavutettavissa. Espoossa pitäisi asukkaiden mielestä olla myös enemmän erilaisia kohtaamispaikkoja ja kaupunkikulttuuria.

        Kolmanneksi eniten saimme mainintoja liikenteestä. Suurin osa vastauksista liittyi joukkoliikenteeseen ja sen kehittämiseen. Vajaa viidennes vastauksista käsitteli asumista ja energiaa. Asumiselta toivottiin monipuolisuutta, erilaisia asumisen muotoja, eri kokoisia asuntoja ja erilaisia rakentamisratkaisuja. Asuinalueiden omaleimaisuutta tulisi asukkaiden mielestä myös vahvistaa.

        Vastauksista lähes joka kymmenes koski rakentamista. Tästä aiheesta asukkailla oli paljon vastakkaisia toiveita. Osa haluaa väljää ja matalaa, osa taas tiivistä ja korkeaa kaupunkimaista rakentamista. Vastaajat toivovat, että alueet muodostaisivat selkeitä kokonaisuuksia kaupunkimaisine keskustoineen. Noin viisi prosenttia vastauksista koski muita kuin edellä mainittuja aiheita.

        Piirakkakuviossa näkyy, miten espoolaisten antamien avovastausten aiheet jakautuivat kyselyssä. Eniten kommentteja saatiin luontoon, palveluihin ja työpaikkoihin sekä liikenteeseen liittyen.

        Piirakkakuviossa näkyy, miten espoolaisten antamien avovastausten aiheet jakautuivat kyselyssä. Eniten saatiin luontoon, palveluihin ja työpaikkoihin sekä liikenteeseen liittyviä kommentteja.

        Mitä opimme kyselyä tehdessämme?

        Innoduel-osallisuustyökalu ominaisuuksineen oli meille uusi tuttavuus. Aluksi ei ollut helppo hahmottaa, mihin kaikkeen työkalu taipuu ja mihin taas ei. Kyselyn pohja-aineiston laadinta vaati meiltä tiukkaa punnintaa ja koordinointia. Lopulta työkalu toimi kuitenkin mielestämme hyvin ja oli sopivan kevyt nimenomaan yleiskaavan aloitusvaiheen osallistumiseen.

        Meille oli tärkeää, että vertailujen pohja-aineistossa olisi tasapuolisesti tarjolla vaihtoehtoja yleiskaavan kaikista keskeisistä teemoista. Siksi emme tehneet vertailua suoraan asukkaiden avovastausten pohjalta, mikä olisi myös ollut työkalun avulla mahdollista. Asukkaiden ääni saatiin kuitenkin pohja-aineistoon mukaan Meidän Espoo 20X0-aineistoa hyödyntämällä. .

        Kyselyn lopputulos oli selkeä ja hyvin linjassa muiden keräämiemme asukasaineistojen kanssa. Vertailukysymyksistä saamamme priorisointilista oli kätevä tapa punnita espoolaisten arvoja. Saimme selvän vahvistuksen viestille, jonka olemme kuulleet jo aiemmin: Luonto on espoolaisille tärkeä ja sen säilymisestä ollaan huolissaan.

        1700 avovastausta oli paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Sen jälkianalysointi vaati paljon työtä. Aineisto oli kuitenkin laadukas ja yleiskaavoittajat kokivat sen hyödylliseksi aarrearkuksi. Sen merkitys espoolaisten tulevaisuuden toiveiden monipuolistajana on olennainen. Pelkkä vertailu olisi jättänyt kyselyn liian yksipuoliseksi.

        Vastausmääriin olimme tyytyväisiä. Erityinen ilon aihe oli, että kouluyhteistyön ansiosta tiedämme, että osa vastauksista tulee suoraan lukioikäisiltä. Kieliversioiden tarjoaminen oli myös olennaista, sillä ruotsiksi ja englanniksi saatiin useampi sata vastausta.

        Kyselyn avulla tavoitimme valtaosan niistä 1500 espoolaisesta, jotka pysähtyivät tavalla tai toisella yleiskaavan äärelle syksyllä 2022. Vastaavan kaltaiset nopeat ja helposti levitettävät digitaaliset osallistumispalikat ovat tärkeä osa tulevaisuuden hyvää vuorovaikutusta: niiden kautta kuulemme mahdollisimman helposti mahdollisimman monia asukkaita.  

        Uudenlaiset osallistumisen tavat johdattivat espoolaisia yleiskaavan äärelle

        Espoon Kestävä kaupunki -pilotissa kehitimme kirjastoihin sopivaa tapahtumaa, joka innostaisi uusia asukasryhmiä osallistumaan kaupunkisuunnitteluun. Syntyi kaksi tapahtumatoria, joissa asukkaat osallistuivat Espoon uuden yleiskaavan tekoon. Eniten väkeä keräsivät helppo mobiilikysely ja tulevaisuusaiheinen piirustuspaja.

        Lasten piirustuksia, aiheena metsä ja oravien vanhainkoti.


        Teksti:
        Tuuli Aaltio, vuorovaikutusasiantuntija
        Espoon kaupunkisuunnittelukeskus

        Espoon väkiluku kasvaa ja kaupunki muuttuu vauhdilla. Kaupungissamme on parhaillaan vireillä reilusti yli 200 kaavaa. Meillä kaupunkisuunnittelun viestijöillä ja vuorovaikuttajilla on täysi työ varmistaa, että espoolaiset saavat tarvittavaa tietoa ja voivat ottaa osaa kotikaupunkinsa suunnitteluun.

        Järjestämme kymmeniä asukastilaisuuksia vuodessa. Tavoitamme niissä vuoden aikana suurin piirtein 1500 espoolaista. Se ei ole kovin paljon ottaen huomioon, että olemme Suomen toiseksi väkirikkain kaupunki. Enimmäkseen tapahtumiimme osallistuvat tällä hetkellä sellaiset ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia omissa yhteisöissään. Heidän panoksensa on arvokas, mutta se ei yksin riitä.

        Harmillinen totuus on, että espoolaisten suuri massa ei juuri koskaan ajattele kaavoitusta tai tiedä voivansa vaikuttaa siihen. Nykyisillä vuorovaikutuksen malleilla emme tavoita riittävän monipuolisesti erilaisia espoolaisia. Tapahtumamme eivät vetoa nuoriin aikuisiin ja ruuhkavuosia elävät lapsiperheet ovat liian kiireisiä. Etenkään lasten, nuorten tai vieraskielisten ääni ei kuulu riittävästä yhteisen kaupunkiympäristömme suunnittelussa.

        Näistä haasteista käsin aloimme suunnitella omaa Kestävä kaupunki -pilottiamme. Halusimme kokeilla, miten saisimme rakennettua yhdessä kirjastojen kanssa tapahtuman, jossa kenen tahansa olisi mahdollisimman helppo piipahtaa, saada tietoa ja osallistua kaupunkisuunnitteluun. Kirjastossa tavoittaisimme myös ihmisiä, jotka ovat siellä käymässä ihan muilla asioillaan.

        Ihmisiä tuoleilla katsomassa lavalla käynnissä olevaa haastattelua.

        Yleiskaava alusta asti tutuksi

        Keskeisin ja samalla vaikein kysymys Espoon kaupunkisuunnittelussa on: Miten voimme ottaa vastaan pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuttoliikkeen ja kasvaa kestävästi seuraavien vuosikymmenten aikana? Tämän ratkomiseksi olemme juuri käynnistäneet monivuotisen työn, jossa kaupungille tehdään vuoteen 2060 tähtäävä yleiskaava. Tänä syksynä ja talvena kaavalle laaditaan tavoitteet, ja niiden pohjalta kaavaa valmistellaan arviolta seuraavat 6–7 vuotta.

        Näin tärkeään ja pitkäkestoiseen työhön on hyvä saada espoolaiset alusta asti mukaan. Siksi halusimme valita yleiskaavan kokeilutapahtumamme aiheeksi. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun käynnistimme yleiskaavatyöskentelyn asukasvuorovaikutuksen näin aikaisessa vaiheessa.

        Asukkaan näkökulmasta yleiskaava voi tuntua etäiseltä ja abstraktilta asialta. Pohdimme, mikä olisi mahdollisimman helppo tapa tutustua ja osallistua siihen. Mobiilikysely? Lyhyt tietoisku? Iso silmäiltävä juliste? Juttelu kasvokkain kaavoittajan kanssa? Haastattelun seuraaminen kotisohvalta? Omien tulevaisuuden toiveiden piirtäminen? Päätimme toteuttaa kaiken.

        Monipuolisia osallistumisen mahdollisuuksia

        Lopputuloksena oli kaksi nelituntista tapahtumatoria, joista ensimmäinen järjestettiin Ison Omenan kirjastossa 27.10.2022 ja jälkimmäinen Sellon kirjastossa 16.11.2022. Molemmissa oli tasatunnein lavalla ohjelmaa, jonka selkeyteen ja yleiskielisyyteen oli kiinnitetty erityistä huomiota.

        Lavalla tunneittain toistuvassa tietoiskussa kerrottiin, mikä yleiskaava on. Vaihtuvassa haastattelussa syvennyttiin tunneittain johonkin yleiskaavan tärkeään teemaan. Joka toinen tunti täytettiin yhdessä helppo kolmikielinen mobiilikysely Espoon tulevaisuudesta. Kysely tehtiin Innoduel-nimisellä osallisuustyökalulla. Tästä myöhemmin lisää toisessa blogikirjoituksessani.

        Lavaohjelman lisäksi tapahtumassa oli erilaisia kohtaamispisteitä. Niillä sai kierrellä tutustumassa yleiskaavan teemoihin, juttelemassa suunnittelijoiden kanssa ja jättämässä omia ajatuksiaan ja toiveitaan Espoon tulevaisuudesta. Yhdellä pisteellä esiteltiin myös asukkailta jo aiemmin kerättyjä ajatuksia, joita hyödynnetään yleiskaavatyössä.

        Kirjaston väki tarjosi käyttöömme paitsi tilat, myös arvokasta pedagogista osaamistaan. Molempien tapahtumakirjastojen lastenosastoilla pyöri non-stop-piirustuspaja, jossa taiteiltiin isolle paperille tulevaisuuden Espoota.

        Kirjastoon tulevien ihmisten oli helppo pysähtyä hetkeksi osallistumaan ja jatkaa taas halutessaan matkaansa. Lisäksi Sellon tapahtuman lavaohjelmasta osa striimattiin livenä etäkatsojille ja siitä koostettiin tallenne Espoon kaupungin YouTubeen.

        Ihmisiä Sellon kirjasto aulassa seisomassa ja juttelemassa.

        Miten tapahtumat onnistuivat?

        Perinteisillä osallistumisen tavoilla kokeilumme ei tavoittanut kovinkaan paljoa asukkaita. Lavaohjelmaa paikan päällä seuraamassa ja kaavoittajille juttelemassa kävi molemmissa tapahtumissa yhteensä vain noin 80 ihmistä, Isossa Omenassa noin 30 ja Sellossa noin 50 asukasta.

        Osa heistä oli tullut varta vasten kuulemaan yleiskaavasta. Osa oli tullut vain kirjastoon, mutta jäi hetkeksi seuraamaan tapahtumaamme. Heitä emme olisi tavoittaneet, ellemme olisi tuoneet tapahtumaa nimenomaan kirjastoon.[NHM1]  Vaikka osallistujia oli vähemmän kuin odotimme, oli ilmapiiri hyvä ja pääsimme käymään arvokkaita keskusteluja asukkaiden kanssa.

        Varsinainen menestys oli kuitenkin muualla.

        Yleiskaavan mobiilikyselyyn, joka oli auki koko tapahtumakuukauden, saimme yhteensä 1400 vastausta. Tiedämme varmuudella, että ainakin 100 heistä oli nuoria, jotka vastasivat kyselyyn koulussa osana lukio-opintojaan.

        Lasten piirustuspajoihin, joita vetivät kirjastojen lastenosaston pedagogit, osallistui arviolta 130 lasta. Kaikki heidän piirroksensa on dokumentoitu ja odottaa yhteistä analyysiamme.

        Sellon tapahtuman livelähetystä ja tallennetta on tähän mennessä katsottu yhteensä yli 100 kertaa. Se on jo enemmän kuin paikan päällä lavaohjelmaa seuranneiden määrä yhteensä.

        Voidaan siis laskea, että yhdessä perinteisten ja uusien osallistumisen tapojen kanssa tavoitimme yleiskaavan äärelle yhteensä arviolta noin 1500 espoolaista. Eli saman verran, kuin koko vuoden tapahtumissamme käy keskimäärin väkeä. Merkittävä osa tavoittamistamme asukkaista oli lapsia ja nuoria, mitä voimme pitää erityisenä voittona. Heitä emme mitenkään olisi tavoittaneet ilman uudenlaisia sisältöjä ja kirjastopedagogien apua.

        Tässä tapahtumassa emme keränneet järjestelmällistä dataa siitä, keitä osallistujat olivat. Se olisi ollut kuitenkin meille hyödyllistä jatkoa ajatellen. Toisaalta osallistujan kannalta anonyymi, mahdollisimman helppo osallistuminen on tärkeää. Taustakysymyksiin vastaaminen voi olla iso kynnys monelle osallistujille. Näiden näkökulmien välillä tasapainoilu ansaitsisi vähintään oman blogikirjoituksensa.

        Uudenlaiset, monimuotoiset ja monikanavaiset tekemisen tavat vaativat paljon työtä ja henkilökuntaa. Aina resurssit eivät riitä kaikkeen. Silloin kun kyse on tärkeästä, kaikkia espoolaisia koskevista asioista, satsaaminen kannattaa.

        Digityöpaja yhteiskehittämisen menetelmänä

        Olemme järjestäneet hankkeessamme digityöpajoja, joissa olemme tutustuneet uusiin sähköisen osallistumisen työkaluihin, suunnitelleet hybridiosallistumisen kokonaisuuksia ja ottaneet käyttöön kunkin kunnan käyttöön sopivimpia työkaluja. Digityöpajat ovat käytännönläheisiä online-tapaamisia, joissa tavoitteena on yhdessä opetella soveltamaan digiosallistumisen välineitä ja suunnittelemaan niiden käyttöä. Digityöpajat on suunnitellut ja vetänyt sähköisen osallistumisen asiantuntija Pilvi Nummi.

        Älykkään ja sosiaalisesti kestävän hybridiosallistumisen suunnittelua digityöpajoissa

        Digityöpajat on räätälöity kulloisenkin tarpeen mukaan. Keväällä 2022 aloitimme ensin yhdessä perehtymällä Maptionnaire-karttakyselyyn, joka valikoitui yhdeksi kokeiluissa sovellettavaksi työkaluksi. Karttakyselyn perehdytyksen meille tarjosi Mapita Oy:n Asta Hiippala.

        Toisessa työpajassa keskityimme Nurmeksen osallistumiskokonaisuuden suunnitteluun. Miro-alusta toimi hyvänä yhteiskehittämisen välineenä, kun tavoitteena oli luoda yhteinen näkemys. Työpajassa laadimme alustavan suunnitelman Nurmeksen taajamametsien hoitosuunnitelman hybridiosallistumiselle, jossa menetelmiksi valikoituvat karttakyselyn ja Nurmes-talolla järjestettävän asukastilaisuuden yhdistelmä. Suunnitelma tarkentui vielä matkan varrella, kun karttakyselyä ryhdyttiin rakentamaan ja asukastilaisuutta valmistelemaan.

        Kuva: Nurmeksen karttakyselyn suunnittelua Miro-alustalla online-digityöpajassa.

        Hybridiosallistumisen suunnittelu ei käynnistynyt digityöpajoissa tyhjältä pöydältä. Osallistumiskokonaisuuksia oli jo etukäteen mietitty hankkeen aiemmissa vaiheissa järjestetyissä yhteiskehittämistilaisuuksissa, joissa hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä. Osallistumisen kohderyhmiä ja tavoitteita oli jo ennakkoon mietitty ja nämä tiedot otettiin digityöpajassa kehittämisen lähtökohdaksi. Digityöpajoissa palvelumuotoilun tulokset vietiin siis konkreettisesti toteutukseen.
        Seuraavaksi siirryttiin konkreettisesti työstämään Nurmeksen karttakyselyä. Jaoimme kyselyn osiin ja kukin työpajan osallistuja pääsi itse työstämään kyselyä Maptionnaire-kyselytyökalussa. Työskentelyn tarkoituksena oli helpottaa työkalun käyttöönottoa. Nurmeslaiset ottivatkin kyselytyökalun sujuvasti käyttöön, viimeistelivät ja julkaisivat sen omatoimisesti.

        Kuva: Nurmeksen karttakyselyssä selvitettiin mm. vastaajille tärkeitä paikkoja. Kartalla näkyy lähimetsien hoitosuunnitelmassa tarkasteltavat alueet. (Lähde: Kuvakaappaus Nurmeksen kyselystä Maptionnairessa)

        Kokemuksia digityöpajoista

        Tähän mennessä olemme toteuttaneet neljä digityöpajaa, kaksi Nurmekseen ja kaksi Siuntioon. Molemmissa on suunniteltu älykkään ja sosiaalisesti kestävän hybridiosallistumisen kokonaisuuksia ja otettu käyttöön karttakyselytyökalu osallistiedon keräämisen välineeksi. Molemmissa kunnissa karttakysely on digityöpajojen jälkeen viimeistelty itsenäisesti, joten digityöpajan tavoitteet työkalujen käyttöönoton edistämisestä näyttävät toteutuvan.

        Nurmeksen ja Siuntion kunnat kokivat digityöpajat hyödyllisiksi ja kommentoivat niitä seuraavasti:

        Työpajat pidettiin juuri oikeaan tarpeeseen ja niissä työstettiin kokeilumme apuvälineistöä.

        Nurmes

        Digityöpajat konkretisoivat osallisuuden tavoitteita ja sparraavat sopivasti niin aineiston käytössä kuin kysymysten laadinnassa.

        Siuntio

        Vaikka digityöpajat olivat tarkkaan räätälöity kunkin kunnan tarpeisiin, koettiin myös mahdollisuus osallistua muiden hankkeemme kuntien digityöpajoihin antoisana. Siuntion edustaja kommentoi osallistumista Nurmeksen työpajaan näin:

        On ollut hyvä, että digityöpaja on räätälöity juuri oman kunnan tarpeisiin, vaikka osallistua sai muutkin. Osallistumalla hankekumppanin digityöpajaan oli jo saanut ajatuksia mahdollisuuksista.

        Siuntio

        Kuntien tarve resurssiviisaille osallistumismenettelyille on tullut hankkeessamme esiin jo alkuvaiheessa. Räätälöity digityöpaja koettiin Siuntiossa vastaavan tähän tarpeeseen:

        Pienessä kunnassa niukilla resursseilla toimiessa tiivis, tarvelähtöisesti suunniteltu digityöpaja, joka myös tallennettiin, auttoi kyselyn laadinnassa ja toteuttamisessa. Siuntion haasteena oli lisäksi kyselyn laadinta siten, että sitä voidaan käyttää informaatiota antavana ja asukasillan keskustelujen pohjustajana – tässä ulkopuolinen sparraus osoittautui erittäin arvokkaaksi.

        Siuntio

        Digityöpajojen vaikutuksia

        Digityöpajoissa mukana ollut osallistumisen tutkija Eveliina Harsia arvioi, että työpajoilla oli vaikutusta digityökalujen käyttöönottoon kunnissa:

        ”Työpajat näyttivät madaltavana kynnystä käyttää uusia työkaluja. Oli hauska nähdä, miten digityöpajojen myötä kuntien edustajat alkoivat omatoimisesti ja aika ennakkoluulottomasti kokeilla ja käyttää esimerkiksi Maptionnairen eri ominaisuuksia.”

        Eveliina Harsia

        Yksi tekijä tämän taustalla oli se, että digityöpajojen lisäksi kunnilla oli saatavilla tukea työkalujen käyttöönottoon. Se koettiin tärkeänä ainakin Siuntiossa:

        Työkalun käyttöä ja eri toiminnallisuuksia jaksaa kokeilla, kun tietää että apu on lähellä.

        Siuntio

        Työpajojen koettiin auttavan myös tavoitteellisen osallistumisen toteuttamisessa:

        Digityöpajat konkretisoivat osallisuuden tavoitteita ja sparraavat sopivasti niin aineiston käytössä kuin kysymysten laadinnassa.

        Siuntio

        Digityöpajat jatkuvat

        Hankkeen aikana järjestämme vielä ainakin kaksi digityöpajaa. Yksi tilaisuus tulee olemaan Osanalta hankittava kevytstriimauksen työpaja, joka vastaa erityisesti hankkeessa mukana olevan Espoon kaupungin tarpeisiin. Toisessa puolestaan analysoimme yhdessä Siuntiossa kerättyä osallistietoa.

        Toiveita on tullut lisäksi Miro-alustan käyttöön liittyen:

        Miro-alusta oli koko ajan käytössä ja saatu oppi tullaan hyödyntämään jatkossa. Joskin lisää Miro-käyttäjäkoulutusta tarvitaan.

        Nurmes

        Yhteistyössä on voimaa

        Nurmeksen kaupunki on yhdessä kumppanuuskuntien Siuntion ja Espoon sekä asiantuntija-avun kanssa rakentanut matalan kynnyksen osallistumismallia pian jo 9 kuukauden ajan. Työ on koostunut hankepalavereista ja yhteiskehittämistilaisuuksista. Lisäksi kukin kunta on puurtanut paikallisesti oman vuorovaikutuskokeilunsa parissa.

        Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua erilaisiin kunnan hankkeisiin. Kumppanikuntien haasteena on joko se, että osallistuvan suunnittelun käytännöt ovat vasta kehittymässä (Nurmes ja Siuntio) tai se, ettei osallistuminen tavoita riittävän monipuolisesti kuntalaisia (Espoo). Kaikille yhteisenä teemana on ollut tutkia kirjastojen roolia kansalaisvuorovaikutuksessa ja tarjota ns. matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia kirjaston tiloissa.

        Kokemukset ovat osoittaneet, että yhteistyössä on voimaa. Asiantuntijoiden avustuksella olemme saaneet kuntiin hyvää oppia yhteiskehittämisen metodeista ja vuorovaikutuksen työkaluista. Näitä oppeja ja työkaluja on hyvä kuljettaa mukana ja käyttää jatkossakin.

        Suurin haaste on ollut osallistumisen piirin laajentaminen ja siinä emme ole onnistuneet haluamallamme tavalla. Syitä on syytä pohtia ja kehittää osallistumisen kanavia, menetelmiä ja viestintää edelleen.

        Mieleen on noussut myös se, että onko kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuus tärkeää vain muutamille aktiivisille ryhmille tai yksilöille? Keille kaikille yhteisön jäsenille ja ryhmille osallistuminen ei olekaan merkityksellistä; kuinka moni ei halua ottaa osaa? Toisaalta, mikä on yksilön oma vastuu olla aktiivinen ja osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus?

        On myös vaikeaa arvioida eri osapuolten ja yksilöiden kynnystä osallistua; voiko kirjastokin olla ’liian virallinen ympäristö’?

        Näiden kysymysten pohjalta jatkamme työtä ja arvioimme millä tavoilla osallistumismallien jatkokehittämistä suunnataan ja mihin panokset keskitetään.

        Teksti: Olli Kakkinen, kuntatekniikan päällikkö, Nurmeksen kaupunki

        Lisätietoja hankkeesta ja Nurmeksen kokeilusta

        Osallisuustiimin esittely

        Osallisuuden käsite on monitahoinen. Osallisuus on kokemus, tunne, toimintaa ja samalla oikeus. Sen määrittely haastaa määrittämään omaa suhdetta osallisuuteen. Kaupunkien ja kuntien asukkaina olemme ainakin kaikki osallisia omaan ympäristöömme; asukasosallisuuden tuottamaa osallistietoa voisikin paljon laajemmin hyödyntää osana sosiaalisesti ja älykkäästi kestävämpää kaupunkisuunnittelua.

        Monialainen osallisuutiimimme rakastaa osallisuutta edistävää vuorovaikuttamista. Rakastamme myös kaupunkisuunnittelua sekä kulttuuritoimea. Näiden tuominen yhteen on ollut Kestävä kaupunki -kokeilujemme keskiössä yhteiskehittäessämme tulevaisuuden älykästä ja kestävää asukasosallistamisen mallia.

        Yhteiselle matkalle saimme houkuteltua mukaan edelläkävijät Nurmeksen kaupungin, Siuntion kunnan ja Espoon kaupungin. Sparraajina toimivat Lahti ja Sipoo. Mukana olevien kaupunkien ja kuntien erilaisuudet ovat itsessään pakottaneet kaikki osalliset tekemään syväluotaavaa ajatustyötä siitä mikä on asukasosallisuuden ytimessä.

        Asiantuntijatiimissämme on muotoilija, arkkitehti ja maisema-arkkitehtejä, jotka uskovat vuorovaikutuksen voimaan kestävässä kaupunkisuunnittelussa. Ryhmittymämme vahvuutena on moninäkemyksellinen yhteistyö johon sisältyy yhteiskehittämistä ja sen fasilitointia, osallis- ja paikkatiedon hyödyntämistä kaupunkisuunnittelussa, sekä laaja tuntemus sähköisen osallistumisen mahdollisuuksista suunnittelun nykyisissä prosesseissa.

        Asukasosallisuutta edistävät asiantuntijamme:

        Anni Hapuoja – osallisuus, yhteiskehittämisen menetelmät, kaupunkisuunnitteluaktivismi

        Eveliina Harsia – kulttuurilähtöinen suunnittelu, monimuotoisen osallistiedon hyödyntäminen

        Matleena Muhonen – maisemasuunnittelun ja kestävä kaupunkikehittämisen ohjaus

        Pilvi Nummi – sähköinen osallistuminen ja vuorovaikutteinen kaupunkisuunnittelu

        Piritta Hannonen – palvelumuotoilu, yhteiskehittäminen ja verkostot

        Tiina Merikoski – kestävä kaupunkikehittäminen ja monialaisesti tuotetun tiedon yhteensovittaminen

        Tiedämme että kestävän kehityksen tavoitteisiin pääseminen edellyttää uudenlaista yhteistoimintaa ja aktivointia yhteisten tavoitteiden määrittelemiseksi. Kaupunkisuunnittelulla on kasvava merkitys kestävyystavoitteiden toteutumiselle ihmisten elämässä. Me ihmiset olemme kaupunkiemme käyttäjiä, käytämme kaupunkeja yhdessä, ja yhdessä vaikutamme valinnoillamme kaupungin kestävyyden toteutumiseen. Parempi kaupunki asukkailleen syntyykin kaupungin suunnittelun ja kaupungin käyttämisen jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tulevaisuuden asukasosallistumisen mallissa onkin tarpeen tuoda vastavuoroisuutta ja vuorovaikuttamisen vaikuttavuutta entistä näkyvämmäksi.

        Ideointia yhteiskehittämisalusta Mirossa hankehakemuksen valmistelutapaamisessa loppuvuodesta 2021.

        Avoin yhteistyöehdotus sosiaalisesti kestävämmän tulevaisuuden puolesta!

        Hyvä toimija, viranhaltija tai päättäjä,
        tervetuloa tekemään osallistumisesta arkipäivää ja kurkistamaan yhteistyömahdollisuuksiin kohti kestävämpää tulevaisuutta! Järjestämme keskiviikkona 16.3.2022 klo 13.00 -14.30 etätapaamisen, jossa pääset tempautumaan kaupunkikehittämisen ja osallistumisen uusimpiin tuuliin!

        Ympäristöministeriön rahoittamassa Kestävä kaupunki -hankkeessa edistämme ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omien kuntiensa ja kaupunkiensa suunnitteluun. Tulemme oppimaan yhdessä Nurmeksen, Espoon ja Siuntion sekä avustavien asiantuntijoiden kanssa siitä, miten erilaisissa kaupunkien suunnitteluun liittyvissä hankkeissa asukkaat, suunnittelijat ja päättäjät voivat tehdä yhteistyötä. Yhdessä luomme mallin, jonka avulla ihmisten on helpompi osallistua omien elinympäristöjensä suunnitteluun.

        Kestävä kaupunki -hankkeen tarkoituksena on edistää kestävää kehitystä ja olemme mukana kokeiluissa, joiden ytimessä on yhteistyö sosiaalisesti kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Kestävä kaupunki -ohjelmassa pohdimme yhdessä tutkijoiden, muotoilijoiden, kolmen kunnan kaupunkisuunnittelun ja kirjastojen kanssa, että millä tavoin voimme osallistavaa yhteistyötä tehdä eri kunnissa.

        Nurmeksessa osallistumista opitaan osana taajamametsien ja puistojen ekologisen hoitosuunnitelman laatimista, Espoossa kokeillaan kirjastoa kahden erilaisen asukastilaisuusformaatin alustana ja Siuntiossa selvitetään entisen motocross-radan ja sen ympäristön kehittämistä asukkaiden virkistyskäyttöön ja mahdolliseksi luontokohteeksi. Aloitustilaisuudessa ke 16.3. kerromme, keitä olemme ja millaisin tavoittein tulemme yhteistyötä tekemään – ehkä innostut liittymään joukkoomme?

        Yhteistyöterveisin

        Nurmeksen kaupunki
        Siuntion kunta
        Espoon kaupunki

        Et May Oy
        Asiantuntijat N+1 Oy
        Monsita